Vuosi: 2014

Olen lehtorina Humakissa usean vuoden ajan luonut, suunnitellut ja toteuttanut verkkoon oppimispolkuja. Aiheena suunnittelemassani verkko-opetuksessa on verkossa tehtävä nuorisotyö ja nuorten parissa työskentely verkossa. Ammattialan toimijat ovat tärkeä kumppani verkko-oppimisen toteutuksessa. Heidän palvelunsa verkossa ovat autenttinen harjoitteluympäristö opiskelijoille esimerkiksi nuorisotyötä- ja toimintaa verkossa (10 op) – verkko-opintojaksossa.

Verkko mahdollistaa ajasta ja paikasta riippumattoman oppimisen. Pedagogisena tavoitteenani on edistää verkko-oppimista sosiokonstruktiivisesti. Tämä tarkoittaa yksilöiden välistä vuoropuhelua ja siihen pääsemiseksi olen jakanut opiskelijat vertaisoppimisryhmiin (valmennusryhmät).

Opintojaksossa yhteisöllisyyttä lisäävät reaaliaikaiset webinaarit. Näiden avulla tavoitan opiskelijat verkkokontaktiin ja vertaisoppimisryhmän jäsenet tulevat opiskelijoille tutummiksi. Webinaareissa myös alan ammattilaiset tuovat osaamistaan opiskelijoille.

Teknisesti verkko-oppiminen tapahtuu Humakin Moodle verkko-oppimisalustalla ja sosiaalisen median ympäristöissä.

Nyt syksyllä 2014 Distanssi – joustava etäopetus nuorisotyöntekijöiden digitaalisten taitojen vahvistajana -hankkeessa selvitämme miten MOOCit voisivat toimia nuorten parissa verkossa työtä tekevien täydennyskoulutuksessa. Hankkeessa keskitymme etäopetuksen teknisiin ja pedagogisiin toteutusvaihtoehtoihin sekä substanssiin ja ansaintalogiikkaan. Avoimia kysymyksiä on paljon – enemmän kuin olen löytänyt niihin vastauksia.

Vaikka Humakin vastuulla hankkeessa on ennen kaikkea pedagogiseen näkökulmaan keskittyminen, niin ensimmäisenä pohdin ansaintalogiikkaa. Miten ylipäätään suomalaiseen koulutusjärjestelmään mahtuvat MOOCit (Massive Open Online Course). Meillä on avoin ammattikorkeakoulu ja avoin yliopisto, joiden kautta tutkintoon johtavien koulutusten sisältöä on avattu kaikkien saavutettavaksi. Avoimen ammattikorkeakoulun opiskelijalle oppiminen on tehty yhteismitalliseksi ja suhteellisen edulliseksi. Opinnoista saa todistuksen, jota voi hyödyntää tulevissa opinnoissa. Yhdysvalloissa ja Britanniassa, joissa MOOCit ovat suosiossa, opiskelijat maksavat suuria lukukausimaksuja opinnoistaan.

Ovatko MOOCit siis pelkkä markkinointikikka vai keino saada näkyvyyttä oppilaitokselle? Vai ovatko MOOCit tapa saada kansainvälisiä opiskelijoita? Entä kuka maksaa vielä virallisen opetusjärjestelmän ulkopuolella olevien MOOCien kustannukset?

Osallistuin 9.10.14 suomalaisen MOOC-ekosysteemin starttitilaisuuteen. Jarmo Viteli (UTA) ja Ari Korhonen (Aalto) avasivat MOOCien tarvetta koulutuksen laadun kehittämisellä. Myös muut keskustelijat toivat esille opetuksen kehittämisen. Rauhoittavaa, rohkaisevaa ja innostavaa.

Mitä uutta voivat avoimet MOOC-alustat teknisesti tuoda pedagogiikkaan olemassa olevien verkko-oppimisympäristöjen lisäksi? Myös tämä askarruttaa. Useat MOOCit on jo suuren opiskelijamäärän vuoksi toteutettu niin, että arviointia on automatisoitu. Humanistisen alan MOOCeissa oikean ja väärän vastauksen automatisointi on haasteellista. Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitos (mooc.fi) on kytkenyt opiskelijat mukaan arviointityöhön.

Palaan pedagogiikkaan. Toiveena on yhteisöllisen oppimiskokemuksen tavoittelu mahdollisessa MOOCissa. Miten tähän pääsemme, selkenee uskoakseni syksyn 2014 kuluessa.

Lisäksi jatkan yhden peruskysymykseni pureskelua: miksen vain voisi avata nykyistä Moodlessa pitämääni verkko-opintojaksoa kaikkien käyttöön MOOCiksi?

Päivi Timonen 13.10.14 / Humak

Harvardin ja Massachusettsin yliopistojen perustama edX on massiivisten ja avoimien, yliopistotasoisten verkkokurssien tarjoaja. Nykyään 56 korkeakoulua ja muuta koulutusta järjestävää instituutiota järjestävät MOOC-kursseja edXin verkkosivuilla. EdX eroaa muista suurista MOOC-tarjoajista, kuten Courseasta ja Udacitystä siten, että se tarjoaa MOOC-alustastansa avoimella lähdekoodilla muiden avointen koulutusten tarjoajien ja oppimisympäristöjen kehittäjien käyttöön. Alustan nimi on OpenEdx ja sen suurinpiin kehittäjiin kuuluu Harvardin ja MIT:in lisäksi mm. Google ja Stanfordin yliopisto. Euroopassa OpenEdxin on ottanut käyttöönsä ainakin Zurichin yliopisto ja FUN, (France Université Numérique).

Metropolia Ammattikorkeakoulun Mediasovellukset ja viestintä -osaamisalueella on testattu Open edXiä vuoden 2014 alusta, kun sen lähdekoodi avattiin. Alustan asennuksesta ja kehityksestä on vastannut projekti-insinööri Matti Peltoniemi. Testissä ollut alusta löytyy täältä.

Peltoniemen mukaan Metropolian ensimmäisen Open edX-alustan kehittäminen on ollut työlästä, edXin niukan dokumentaation vuoksi. Testattu alusta on keskeneräinen ja ominaisuuksiltaan hieman puutteellinen ja esimerkiksi kurssien keskustelupalstat eivät ole mukana. Se on kuitenkin antanut mahdollisuuden skaalautuvien kurssien vetämiseen ja toiminut luotettavasti opintojaksoilla, joilla sitä on testattu.

Open edXin kurssit suunnitellaan erillisellä palvelulla edX Studiolla. Studion kaikkia ominaisuuksia ei ole Metropolian asennuksessa käytettävissä. Automaattitarkastus toimii monivalintatehtävissä, mutta esimerkiksi automaattisten avoimien kysymysten tarkastamista ei ole lähdetty toteuttamaan. Tehtävien automaattitarkastus vaatii kurssin luojalta hieman python-ohjelmointia. Perinteisimmät ja yksinkertaisempien tarkistusten algoritmit ovat jo luotu valmiisiin esimerkkeihin, joten niistä selviää ilmankin ohjelmointia. Monimutkaisemmat tarkistusalgoritmit ovat mahdollisia, mutta vaativat hieman ohjelmointitaitoa tehtävän luojalta.

Open edXin lähdekoodi kehittyy kovaa vauhtia ja Peltoniemi kertoo, että hän on tällä hetkellä kehittämässä uutta versiota Metropolian edX-alustasta, joka tulee olemaan ominaisuuksiltaan täydempi ja toiminnaltaan vakaampi.

Kaiken kaikkiaan Open edX tuntuisi olevan varteenotettava alusta MOOC-kurssien järjestämiseen, joissa halutaan, että alusta hoitaa arvioinnin ja opettajan työmäärä on vakio suuresta osallistujamääräästä riippumatta.