Blogi

MOOC-opinnot aikuisopetuksessa

Juha Niiranen, joulukuu 1, 2014

1.12.2014 Juha Niiranen, lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu

Syksyllä 2014 aloitettiin Humanistisessa ammattikorkeakoulussa MOOC-kokeilu, jossa sekä muutamat nuoret että aikuisopiskelijat suorittivat opintojaksoja MOOCeina (Massive Online Courses). Pohdiskelen tässä artikkelissa syksyn kokemuksen myötä MOOCeja eräänä vaihtoehtoisena pedagogisena sovelluksena, jolla voidaan tarjota uusi oppimisympäristö aikuisten monimuoto-opiskelussa. Humakin Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelmassa Yhteisöpedagogi AMK monimuoto-opiskelussa aikuisopiskelijat kokoontuvat lähijaksolle 11 kertaa vuodessa ja he saavat lähijaksojen aikana sellaisia opintojaksotehtäviä, jotka tukevat ja kehittävät heidän ammattitaitoaan. Koulutus on laajuudeltaan 60–150 opintopistettä riippuen opiskelijan aikaisemmista opinnoista ja työkokemuksesta.

Yhteisöpedagogit ovat järjestö- ja nuorisotyön ammattilaisia, jotka työskentelevät kunnissa, järjestöissä, laitoksissa ja yrityksissä ohjaajina, kouluttajina, kehittäjinä ja koordinaattoreina. Yhteisöpedagogin ammattitaidon keskeisiä sisältöjä ovat osallisuuden tukeminen ja kansalaisvaikuttaminen, syrjäytymisen ehkäiseminen, monikulttuurisuus ja kansainvälisyys, organisaatioiden ja niiden sisäisen viestinnän kehittäminen sekä yhteisöllisyyden ja erityisesti nuoruuden asiantuntijuuden vahvistaminen. Aikuisopiskeluna opintoja suoritetaan lähikontaktien lisäksi työelämälähtöisesti omalla työpaikalla sekä erilaisissa projekteissa ja hankkeissa opiskelijan oman henkilökohtaisen opetussuunnitelman mukaan.

Syksyn 2014 MOOC- kokeilu lähti liikkeelle siten, että opiskelijoille tiedotettiin mahdollisuudesta suorittaa opintojaksoja MOOCeina. Kokoonnuimme päiväksi yhteen, jonka aikana opiskelijat saivat käsityksen kokeilun vaiheista. Syyslukukauden alussa opiskelijat etsivät ohjatusti verkosta sellaisia MOOC-kursseja, joita he pystyivät hyväksilukemaan oman henkilökohtaisen opetussuunnitelmansa puitteissa. MOOC -kokeilun pedagogisena mallina käytettiin soveltavin osin tutkivan oppimisen ja kokemusoppimisen periaatteita. Nämä pedagogiset periaatteet tukevat aikuisten oppimisen erityispiirteitä, joita ovat esimerkiksi:

  1. Aikuisopiskelussa keskeisenä periaatteena on itseohjautuvuuden periaate. Aikuisopiskelijoilla on monenlaisia ammatillisia ja elämänkokemukseen liittyviä arvoja, asenteita ja valmiuksia, joita he voivat käyttää oppimisessaan ja uuden tiedon luomisessa. Aikuisilla on monesti hyvä käsitys, millaista syvällistä ammattitaidollista osaamista he koulutukseltaan hakevat. Osallistuminen MOOC – opintojaksoille on yksi tapa mahdollistaa aikuisopiskelijoille pääsy juuri heitä itseään koskevan merkityksellisen ja kehittymistarpeittensa kannalta tärkeän tiedon äärelle. MOOC-pohjainen opiskelu on suurelta osin ei-organisoitua oppimista. Se toisaalta kannustaa opiskelijaa vapaasti tarkastelemaan ko. ilmiötä ja siihen liittyvää tietoutta, mutta myös korostaa opiskelijan omaa motivaatiota opintojensa suunnittelussa ja toteuttamisessa. Tässä mielessä MOOCit voivat olla soveltuvia juuri aikuisille, jotka ovat yleensä hyvin motivoituneita ja innokkaita oppijoita.
  2. Opettajan rooli on aikuispedagogiikassa on vahvasti tiedon jakamisen asemesta oppimisen ohjaaja. Opettaja on osa oppimisyhteisöä eikä hän pyri olemaan auktoriteetti suhteessa tietoon. MOOCien suhteen opiskelija tarvitsee varsinkin alussa tukea, jotta hän pystyy valitsemaan netin tarjonnasta paitsi häntä itseään kiinnostavan niin myös opintojakson tavoitteiden mukaisen kurssin. Opintojen ohjaaminen tapahtui pääsääntöisesti Facebook-ryhmän kautta, mutta myös henkilökohtaisesti keskustelemalla opiskelijan kanssa opetussuunnitelman mukaisista opintojakson tavoitteista.
  3. Aikuisoppimista yleensä kuvataan kokemusoppimismallin mukaisesti. Kokemuksellinen oppiminen tapahtuu sellaisessa oppimisprosessissa, jossa aikuisopiskelija käyttää hyväkseen jo olemassa olevaa tietoutta ja elämänkokemustaan. Onnistunut kokemusoppimismallin mukainen syklinen oppimisprosessi tuottaa aina uutta sovellettavaa tietoa ja uusia kokemuksia, jotka jälleen käsitteellistetään reflektoidaan.  Mezirov (1991) puhuu tässä yhteydessä erilaisista reflektiivisyyden tasoista, joita ovat esimerkiksi a) jonkin toimintatavan tai käsityksen tietoinen ymmärtäminen; b) affektiivinen tai tunnetekijöiden ymmärtäminen; c) havaintojen luotettavuuden arviointi; d) tekojen ja toiminnan arvojen ymmärtäminen; e) todellisuuden kuvaamiseen ja ymmärtämiseen käytettyjen käsitteiden arviointi; f) sen ymmärtäminen, että johtopäätöksiä ja selityksiä joudutaan tekemään rajalliseen informaation varassa sekä g) tietoisuus siitä, että on olemassa vaihtoehtoisia käsitejärjestelmiä ilmiöiden kuvaamiseen.Itselläni kokemus MOOC-kurssista on vielä liian pieni, jotta voidaan arvioida sitä, miten kokemusoppimismalli etenee avoimessa, MOOCin kaltaisessa ei-organisoidussa oppimisympäristössä. Varmaankin on niin, että MOOCit tarjoavat varsin käyttökelpoisen tavan ilmiöiden käsitteelliseen ja kognitiiviseen jäsentämiseen. Oppimisen täytyisi kuitenkin tarjota myös elämyksellisyyttä ja tunnepitoisia elementtejä ja itselleni on vielä epäselvää, miten verkkopohjainen oppiminen niitä pystyy tuottamaan. Työelämälähtöisessä oppimisessa käytännöllisiin projekteihin ja hankkeisiin osallistumalla opiskelu tuottaa havaintojeni mukaan paljon sellaista useiden aistien kautta tapahtuvaa ”muistijälkeä”, mikä on myöhemmin palautettavissa ja muunnettavissa ammattitaidolliseksi osaamiseksi uudessa kontekstissa. Joskus voidaan puhua myös intuitiosta. Wenger (1999) tunnetaan sosiaalisen oppimisen teoriastaan ja käyttää nimitystä ”käytäntöyhteisö”, jossa yhteisön jäsenet oppivat yhteistyösuhteiden ja sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta toisiltaan.
  4. Elinikäinen oppiminen on alati jatkuvaa koulutusprosessia. MOOCien käyttöarvo on varmasti suuri siinä, että niitä voi tehdä joustavasti ajasta ja paikasta riippumatta ja niihin voidaan palata uudestaan elämäntilanteen mukaan. Omien havaintojeni mukaan aikuiset lähtevät mukaan organisoituun koulutukseen monesti ”elämän käännekohdissa”. Kun tietoisuus MOOCeista lisääntyy, ne voivat olla eräs matalan kynnyksen demokraattinen tapa osallistua jopa huippuyliopistojen tarjoamaan koulutukseen, myös ilman institutionaalisia sitoumuksia. Siten ne voivat tarjota uusia ammatillisia näkökulmia, mutta niitä voi käyttää myös vapaasti oman aikataulun mukaan

Kaiken kaikkiaan MOOCit osoittautuivat uudeksi käyttökelpoiseksi tavaksi suorittaa opintojaksoja kansalais- ja nuorisotyön koulutusohjelmassa. Opiskelijat voivat suorittaa niitä itseohjautuvasti, mutta tarvitsevat ohjausta erityisesti soveltuvien MOOC-kurssien valinnoissa.

Kirjallisuus

Mezirow, J. (1991). Transformative Dimensions of Adult Learning.

Wenger, Etienne (1999): Communities of Practice: Learning, Meaning and Identity