Kuvaan tässä mikroartikkelissa kokemuksiani kahdesta MOOC-toteutuksesta osallistujan näkökulmasta (MOOC = Massive Open Online Course, massiivinen, avoin verkkokurssi). Kurssit ovat Suomen Wikiopistossa syksyllä 2009 järjestetty Vapaiden ja avointen oppiresurssien tuottaminen eli Avokurssi sekä Future Learn -palvelussa syksyllä 2014 järjestetty, kirjoittamishetkellä käynnissä oleva Web Science: How the Web is Changing the World.
Kurssien esittely
Esimerkkikurssit eroavat toisistaan yleisesti käytetyn cMOOC– ja xMOOC-jaottelun mukaisesti. Varhaiset avoimet verkkokurssit olivat niin sanottuja cMOOC:eja, jotka painottivat konnektivismia (connectivism) eli oppijoiden välistä verkostoitumista korostavaa näkemystä oppimisesta. Vähitellen kursseilla alkoi painottua massiivisuus eli kurssin skaalautuvuus suurille käyttäjämäärille. Tällaiset kurssit toimivat myös usein korkeakoulukurssien laajunnuksina, mistä juontuu etuliite x eli extended. Tässä artikkelissa Wikiopiston Avokurssi edustaa cMOOC-mallia ja Future Learn Web Science -kurssi on xMOOC-lähestymistavan mukainen.
Vapaiden ja avointen oppiresurssien tuottaminen -kurssilla perehdyttiin avoimen tiedon teoriaan, tekijänoikeuksiin ja erilaisten sisältöjen julkaisemiseen verkossa. Kokonaisuuden hallinnointi tapahtui Wikiopiston kurssisivulla, jolle oli kuvattu kurssin taustat, ohjeet ja kymmenen viikon viikkokohtainen ohjelma.
Web Science: How the Web is Changing the World -kurssi on johdatus Southamptonin yliopiston Web Science instituutin tutkimusalueisiin. Kurssi on toteutettu Future Learn -oppimisalustalla, jolla opiskelu edellyttää rekisteröitymistä palvelun käyttäjäksi. Rekisteröitymisen jälkeen kurssille ilmoittaudutaan erikseen, minkä jälkeen päästään käsiksi kurssin sisältöön sekä viikkokohtaista ohjelmaa ja omaa etenemistä kuvaava graafiseen kalenterinäkymään (tarkempi kuvaukseni kurssin aloituksesta).
Kurssialustat
Wikiopisto on tehty MediaWiki-ohjelmistolla, joka on suunniteltu Wikipediasta tuttua, yhteisöllistä sisällöntuotantoa ajatellen. Ohjelmisto ei ole niin sanottu oppimisympäristö, jossa olisi valmiita ominaisuuksia esimerkiksi kurssin aikatauluttamiseen, erilaisten tehtävien laatimiseen tai tehtävien palauttamiseen ja tarkistamiseen liittyen. Käymäni kurssin kaikki tarpeellinen tieto löytyy yhdeltä tekstipohjaiselta www-sivulta, ja oppimateriaaleina käytettävät avoimet aineistot löytyvät linkkien takaa.
Tällainen tapa rakentaa kurssi on opettajalle kevyt ja joustava. Oppijan näköulmasta ratkaisu on tässä tapauksessa mielestäni selkeä. Esitystapa tukee kurssin keskeistä pedagogista, tutkivaan oppimiseen ohjaavaa otetta, jossa varsinainen työskentely ja asioiden käsittely tapahtuu osallistujien omilla blogisivuistoilla.
Future Learn on verkkokursseja varten rakennettu alusta, jonka toimintojen avulla kurssin vetäjä voi tuottaa oppimismateriaalin alustalle, jakaa sen viikko-ohjelmaksi ja edelleen jakaa viikon pienemmiksi oppimiskokonaisuuksiksi. Web Science -kurssi on rakennettu siten, että kaikki kurssin suorittamiseksi tarvittava oppimateriaali löytyy alustalta. Materiaalit sisältävät tekstejä, videoita ja PDF-tiedostoja. Syventävänä materiaalina on käytetty linkkien takaa löytyviä verkkolähteitä. Kunkin viikon lopuksi on tarjolla monivalintatehtävä, jolla voi testata oppimaansa. Kurssin vetäjät ovat huolellisesti kommentoineet oikeita ja vääriä vastausvaihtoehtoja.
Tällainen ohjaava malli auttaa opiskelijaa kokonaisuuden hahmottamisessa, kun kurssille palatessa voi helposti nähdä, missä vaiheessa toteutusta on menossa. Kurssilla, jolla suuri määrä oppimateriaalia on keskitetty kurssialustalle, on hyvä, että rakenteen ja etenemisen määrittely on mahdollista. Kurssin vetäjille kokonaisuuden rakentaminen on työläs ja paneutumista vaativa tehtävä varsinkin ensimmäisen toteutuksen yhteydessä. On tuotettava tekstimateriaalit, videot ja muu aineisto, määriteltävä viikko-ohjelma ja rakennettava yksittäiset oppimistehtävät sekä käsikirjoitettava etenemistä ohjaavat ohjetekstit.
Pedagogiset painopisteet
Avokurssilla opiskelu oli itseohjautuvaa. Ilmoittauminen tapahtui lisäämällä oma nimi kurssin osallistujasivulle ja tehtäväpalautuksiin tuli käyttää omaa blogia, joka linkitettiin itse osallistujalistalle. Tehtäväosiot suoritettiin siten, että aluksi perehdyttiin viikko-ohjelmassa annettuihin oppimateriaaleihin ja sitten aiheesta kirjoitettiin essee tai muu kokonaisuus omaan blogiin. Ohjaajat tekivät blogien syötteistä koosteen FriendFeed-palveluun, ja tämän yhdistetyn syötteen kautta oli mahdollista seurata osallistujien työskentelyä. Omien analyysien ja pohdintojen lisäksi ohjeena oli kommentoida muiden osallistujien kirjoituksia. Kaikki blogimerkinnät ja kommentit olivat julkisia, joten työskentely oli hyvin avointa. Koin, että tämä ratkaisu nosti rimaa omien vastausten julkaisemiselle. Työstin jokaista esseetä samalla intensiteetillä kuin mitä tahansa muuta verkkoon julkaisemaani sisältöä. Luulen, että täysi avoimuus on monille kynnys edes aloitaa tällaista kurssia, ja se voi myös karsia pois vastauksia, jossa oppija joutuu osoittamaan osaamattomuuttaan tai epävarmuuttaan.
Web Science -kurssin suoritustapa pohjaa oppijan näkökulmasta pedagogisesti kevyempään ja perinteisempään opettajalta oppijalle -malliin, jossa kurssin vetäjät ovat tuottaneet opiskekeltavat asiat valmiiksi ja oppijan tehtävänä on lukea, kuunnella ja katsella annetut materiaalit ja omaksua ne. Kurssilla kannustetaan myös keskustelemaan jokaisesta sisältökokonaisuudesta, ja kommentointi on ollut välillä hyvinkin aktiivista. Näin massiivisella kurssilla käy kuitenkin niin, että kommentointi lähes menettää merkityksensä. Kun esimerkiksi opetusvideota on kommentoitu yli sata kertaa, on kommenttiketjusta vaikea löytää relevantteja, aidosti hyödyllisiä ja täydentäviä näkökulmia. Tässä tapauksessa käy kenties niin, että suljettu oppimisympäristö madaltaa julkaisukynnystä ja rohkaisee näennäiseen kommentointiin. Pienemmällä Wikiopiston kurssilla jokainen omaan blogimerkintään saatu kommentti tuntui henkilökohtaiselta ja arvokkaalta, ja samoin muiden tekstien kommentointi tuntui hyvin merkitykselliseltä.
Avokurssin läpäiseminen edellytti kaikkien kurssiohjelmassa olevien tehtävien suorittamista sekä osallistumista keskusteluun. Ohjaajat seurasivat työskentelyä yhdistetyn blogisyötteen avulla ja osallistuivat myös keskusteluun osallistujien blogeissa. Vaikka kurssi oli kaikille avoin, oli aktiivisia osallistujia parhaimmillaan kymmenkunta. Pienen osallistujamäärän ansiosta ohjaajien oli mahdollista seurata etenemistä melko vaivattomasti. Web Science -kurssilla etenemistä seurattiin Future Learn -alustan toimintojen avulla, eli merkitsemällä itse suoritetut osiot selvitetyiksi. Kurssin lopuksi oli pisteytetty monivalintamuotoinen loppukoe, josta piti saada tietty minimipistemäärä. Osallistumistodistukseen olisi vaadittu yli puolien osioiden suorittaminen sekä loppukoeen hyväksytty suoritus. Koska kurssilla oli mukana kymmeniä ellei satoja osallistujia, on selvää, etteivät ohjaajat olisi voineet arvioida jokaista osallistujaa erikseen.
Yhteenveto
Mielestäni Wikiopiston Vapaiden ja avointen oppiresurssien tuottaminen -kurssi onnistui cMOOC-ajattelun mukaisesti aktivoimaan osallistujien aitoa vuorovaikutusta ja aihepiirin itsenäistä tutkmimista ja tiedonrakentelua. Tällainen lähestymistpa sopii mielestäni melko rajatun osallistujajoukon syventäväksi opintokokonaisuudeksi, jossa paneudutaan yhteiseen aiheeseen ja pyritään löytämään siihen uusia näkökulmia. Future Learn -alustan Web Science: How the Web is Changing the World -kurssi toimii hyvänä peruskurssina ja johdantona aiheeseen. Tällaisen toteutuksen avulla voi tehokkaasti opettaa perusteita eri aiheisiin liittyen, kun ensimmäisen toteutuksen rakentamisen jälkeen samaa materiaalia ja rakennetta voidaan hyödyntää pienemmällä panostuksella ja kurssille voi osallistua todella suuri määrä opiskelijoita.
Aito oppiminen lähtee halusta ja motivaatiosta omaksua jotain uutta. Täysin verkkovälitteinen oppiminen edellyttää aina itsenäisyyttä ja vastuuta omasta työskentelystä. Verkkokurssi voi olla yhdellä www-sivulla kuvattu aikataulu linkitettynä verkosta löytyviin oppimateriaaleihin, tai opiskelijan etenemistä ohjaava, vuorovaikutteisia toiminnallisuuksia sisältävä monimuotoinen kokonaisuus. Molemmat toimivat, kun kokonaisuus on suunniteltu tarkoituksenmukaisesti ja halu oppia on olemassa.