Tulevaisuus Distanssin keskustelutilaisuudessa

Eilen, keskiviikkona 10.12.2014 järjestettiin Distanssi-hankkeen keskustelutilaisuus, joka oli samalla hankkeen lopputapahtuma. Ennen tilaisuuden päättänyttä MOOCiin menevä nuorisotyö -mikrokirjan julkistustusta pidettiin Learning Cafe, jossa osallistujat pohtivat MOOCeihin liittyviä asioita eri näkökulmista. Olin itse fasilitaattorina pöydässä 4, jossa käsiteltiin tulevaisuutta.

Osallistujien näkemyksiä MOOC-tulevaisuueen liittyen

Ensimmäinen ryhmä keskusteli muun muassa nuorisoalan MOOCin käytännön kysymyksistä, esimerkiksi kenen kaikkien tulisi suorittaa kurssi, annetaanko kurssista todistus, kuka todistuksen myöntää, mikä on riittävä osaaminen ja miten osaaminen mitataan?

Aihepiirin jatkuva muutos tekee sisältöjen toteuttamisesta vaikeaa, kun tarkkaan kuvatut ohjeistukset vanhenevat nopeasti. Pitäisikö siis käsitellä aiheita yleisemmin, esimerkiksi mediatuotannon tai musiikin kautta.

Ongelmanratkaisuun perustuva oppimismalli nähtiin keskeisenä, eli opeteltavien asioiden tulisi nousta suoraan koulutettavien arjesta ja todellisista osaamistarpeista. MOOCin etuna nähtiin mahdollisuus saada ympräri Suomea olevia nuorisotyöntekijöitä keskustelemaan keskenään ja jakamaan ajatuksia. Olisi myös mahdollista saadaa eri tahojen (esim. seurakunnat & kunta) nuorisotyöntekijät vuorovaikutukseen keskenään. Myös moniammatillinen näkökulma voisi avata MOOC-kurssiin kiinnostavia näkökulmia.

Toinen ryhmä näki MOOCin uhkana luovuuden ja henkilökohtaisuuden katoamisen oppimisesta, kun kurssi rakennetaan palvelemaan massoja. Myös toinen ryhmä korosti aitoa työelämälähtöisyyttä koulutuksen lähtökohtana. MOOCin mahdollistama kansainvälinen näkökulma herätti kiinnostusta. Osallistujapiirin laajentaminen Suomen rajojen ulkopuolelle voisi tuoda laajempaa näkökulmaa ja kiinnostavaa vuorovaikutusta. Samalla todettiin, että pelkkä sisältöjen kääntäminen englanniksi ei riitä kansainvälisen MOOCin tekemiseen, vaan tarvetta on kulttuuriselle osaamiselle ja valmiille tiedolle eri maiden nuorisotyöstä.

Tärkeänä koettiin myös, että nuoret pitäisi saada mukaan kurssille ja ainakin suunnitteluun, jolloin päästäisiin todella näkemään, mitä nuoret digitaalisilla välineillä tekevät.

Kolmas ryhmä koki Distanssin tuloksissa lueteltujen MOOC-oppimistehtävien kirjon vanhanaikaisena. Monivalintatehtävät ja vastaavat ovat varsin perinteisiä tapoja testata osaamista. Nyt voisi olla aika keksia jotain aivan uutta lisäarvoa oppimiseen.

MOOCin lisäarvona myös tämä ryhmä näki laajan osallistujakirjon, joilloin nimen omaan muut osallistujat ja heidän välinen vuorovaikutus ovat se asia, joka tekee MOOCista kiinnostavan. Siis oppimista vertaisryhmältä tulisi korostaa kurssia suunniteltaessa.

Neljäs ryhmä kiinnitti huomiota kurssin konseptoimiseen, eli miten kurssi rakennetaan houkuttelevaksi siten, että se aidosti kiinnostaisi massoja. Puhuttiin erikoistumisen tarpeesta, tarpeesta löytää oma erityisvahvuus. Myös kyky työskennellä monialaisesti nousi keskusteluun nuorisotyön osaamista pohdittaessa.

Viimeisenä ajatuksena tuli esiin tarve nähdä, millaisia ovat tulevat sukupolvet. Eli jos nykyisiä nuoria on kuvattu ”pelaajasukupolvena”, millainen on seuraava sukupolvi, jolle digitaalisuus on yhä luonnollisempi ja erottamaton osa arkea. Millaista koulutusta nuorisoala kaipaa, että tämän nousevan sukupolven kanssa kyetään toimimaan tasavertaisest?

Couseran käytettävyys

Suoritin useita kursseja Couseran kautta, koska se oli mielestäni yksinkertainen ottaa haltuun ja visuaalisesti hyvin miellyttävä. Coursera tarjoaa eritasoisia sekä eripituisia kursseja ja mikä parasta kurssit ovat ilmaisia. Courseralla on myös heikkouksia, joten tässä lista puolesta ja vastaan.

Couseran vahvuudet:

– Laaja tarjonta

– Ilmainen kurssitodistus

– Mahdollista opiskella muilla kielillä

Courseran heikkoudet:

– Kurssien laatu voi vaihdella laidasta laitaan

– Kaikilta kurssilta ei ole mahdollista saada todistusta

– Kurssit eivät ole loogisessa järjestyksessä

Tänä päivänä netissä on tarjolla paljon verkkokursseja. Coursera on kuitenkin johtavassa asemassa ja sillä on laaja tarjonta sekä paljon käyttäjiä. Vaikka verkkokurssi tarjoaja Courseralla on haasteita, toimii se edellä kävijänä MOOC:ien palvelun tarjoajana.

MOOCien pedagoginen sisältö – Coursera

Kurssin luennoitsijat olivat innostavia ja he tekivät kurssista mielenkiintoisen. Valitsemani kurssit liittyivät markkinointiin ja tästä aiheesta löytyi todella paljon eri näkökulmista tehtyä videoita. Kurssin videot ovat teemoitettuja ja jokaisen teeman loputtua on mahdollista suorittaa testi, jolla hahmottaa miten paljon asioita on sisäistänyt. Joillakin kursseista on myös mahdollista osallistua reaaliaikaiseen keskusteluun kurssin sisällöstä sekä luennoitsijoiden, että osallistujien kanssa. Videoiden kestot eivät ole liian pitkiä joka mahdollisti useamman videon katsomisen päivän aikana.

Osallistujia oli eri puolelta maailmaa ja kommentointi oli erittäin aktiivista. Osallistuin itse keskusteluun mikä antoi minulle lisää motivaatiota, koska en ole yksin seuraamassa videoita. Havaitsin, että aiheisiin kommentoidaan paljon ja jos menee mukaan keskusteluun, tulevat lisäkommentit sähköpostiin. Tämä voi olla välillä ahdistavaa.

Verkossa opiskeleminen on halpaa sekä vaivatonta. Oppiminen on helppoa, koska se ei ole paikkaan tai aikaan sidottua. Itselleni tämä avasi uuden tavan opiskella.

MOOC-opinnot aikuisopetuksessa

1.12.2014 Juha Niiranen, lehtori, Humanistinen ammattikorkeakoulu

Syksyllä 2014 aloitettiin Humanistisessa ammattikorkeakoulussa MOOC-kokeilu, jossa sekä muutamat nuoret että aikuisopiskelijat suorittivat opintojaksoja MOOCeina (Massive Online Courses). Pohdiskelen tässä artikkelissa syksyn kokemuksen myötä MOOCeja eräänä vaihtoehtoisena pedagogisena sovelluksena, jolla voidaan tarjota uusi oppimisympäristö aikuisten monimuoto-opiskelussa. Humakin Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelmassa Yhteisöpedagogi AMK monimuoto-opiskelussa aikuisopiskelijat kokoontuvat lähijaksolle 11 kertaa vuodessa ja he saavat lähijaksojen aikana sellaisia opintojaksotehtäviä, jotka tukevat ja kehittävät heidän ammattitaitoaan. Koulutus on laajuudeltaan 60–150 opintopistettä riippuen opiskelijan aikaisemmista opinnoista ja työkokemuksesta.

Yhteisöpedagogit ovat järjestö- ja nuorisotyön ammattilaisia, jotka työskentelevät kunnissa, järjestöissä, laitoksissa ja yrityksissä ohjaajina, kouluttajina, kehittäjinä ja koordinaattoreina. Yhteisöpedagogin ammattitaidon keskeisiä sisältöjä ovat osallisuuden tukeminen ja kansalaisvaikuttaminen, syrjäytymisen ehkäiseminen, monikulttuurisuus ja kansainvälisyys, organisaatioiden ja niiden sisäisen viestinnän kehittäminen sekä yhteisöllisyyden ja erityisesti nuoruuden asiantuntijuuden vahvistaminen. Aikuisopiskeluna opintoja suoritetaan lähikontaktien lisäksi työelämälähtöisesti omalla työpaikalla sekä erilaisissa projekteissa ja hankkeissa opiskelijan oman henkilökohtaisen opetussuunnitelman mukaan.

Syksyn 2014 MOOC- kokeilu lähti liikkeelle siten, että opiskelijoille tiedotettiin mahdollisuudesta suorittaa opintojaksoja MOOCeina. Kokoonnuimme päiväksi yhteen, jonka aikana opiskelijat saivat käsityksen kokeilun vaiheista. Syyslukukauden alussa opiskelijat etsivät ohjatusti verkosta sellaisia MOOC-kursseja, joita he pystyivät hyväksilukemaan oman henkilökohtaisen opetussuunnitelmansa puitteissa. MOOC -kokeilun pedagogisena mallina käytettiin soveltavin osin tutkivan oppimisen ja kokemusoppimisen periaatteita. Nämä pedagogiset periaatteet tukevat aikuisten oppimisen erityispiirteitä, joita ovat esimerkiksi:

  1. Aikuisopiskelussa keskeisenä periaatteena on itseohjautuvuuden periaate. Aikuisopiskelijoilla on monenlaisia ammatillisia ja elämänkokemukseen liittyviä arvoja, asenteita ja valmiuksia, joita he voivat käyttää oppimisessaan ja uuden tiedon luomisessa. Aikuisilla on monesti hyvä käsitys, millaista syvällistä ammattitaidollista osaamista he koulutukseltaan hakevat. Osallistuminen MOOC – opintojaksoille on yksi tapa mahdollistaa aikuisopiskelijoille pääsy juuri heitä itseään koskevan merkityksellisen ja kehittymistarpeittensa kannalta tärkeän tiedon äärelle. MOOC-pohjainen opiskelu on suurelta osin ei-organisoitua oppimista. Se toisaalta kannustaa opiskelijaa vapaasti tarkastelemaan ko. ilmiötä ja siihen liittyvää tietoutta, mutta myös korostaa opiskelijan omaa motivaatiota opintojensa suunnittelussa ja toteuttamisessa. Tässä mielessä MOOCit voivat olla soveltuvia juuri aikuisille, jotka ovat yleensä hyvin motivoituneita ja innokkaita oppijoita.
  2. Opettajan rooli on aikuispedagogiikassa on vahvasti tiedon jakamisen asemesta oppimisen ohjaaja. Opettaja on osa oppimisyhteisöä eikä hän pyri olemaan auktoriteetti suhteessa tietoon. MOOCien suhteen opiskelija tarvitsee varsinkin alussa tukea, jotta hän pystyy valitsemaan netin tarjonnasta paitsi häntä itseään kiinnostavan niin myös opintojakson tavoitteiden mukaisen kurssin. Opintojen ohjaaminen tapahtui pääsääntöisesti Facebook-ryhmän kautta, mutta myös henkilökohtaisesti keskustelemalla opiskelijan kanssa opetussuunnitelman mukaisista opintojakson tavoitteista.
  3. Aikuisoppimista yleensä kuvataan kokemusoppimismallin mukaisesti. Kokemuksellinen oppiminen tapahtuu sellaisessa oppimisprosessissa, jossa aikuisopiskelija käyttää hyväkseen jo olemassa olevaa tietoutta ja elämänkokemustaan. Onnistunut kokemusoppimismallin mukainen syklinen oppimisprosessi tuottaa aina uutta sovellettavaa tietoa ja uusia kokemuksia, jotka jälleen käsitteellistetään reflektoidaan.  Mezirov (1991) puhuu tässä yhteydessä erilaisista reflektiivisyyden tasoista, joita ovat esimerkiksi a) jonkin toimintatavan tai käsityksen tietoinen ymmärtäminen; b) affektiivinen tai tunnetekijöiden ymmärtäminen; c) havaintojen luotettavuuden arviointi; d) tekojen ja toiminnan arvojen ymmärtäminen; e) todellisuuden kuvaamiseen ja ymmärtämiseen käytettyjen käsitteiden arviointi; f) sen ymmärtäminen, että johtopäätöksiä ja selityksiä joudutaan tekemään rajalliseen informaation varassa sekä g) tietoisuus siitä, että on olemassa vaihtoehtoisia käsitejärjestelmiä ilmiöiden kuvaamiseen.Itselläni kokemus MOOC-kurssista on vielä liian pieni, jotta voidaan arvioida sitä, miten kokemusoppimismalli etenee avoimessa, MOOCin kaltaisessa ei-organisoidussa oppimisympäristössä. Varmaankin on niin, että MOOCit tarjoavat varsin käyttökelpoisen tavan ilmiöiden käsitteelliseen ja kognitiiviseen jäsentämiseen. Oppimisen täytyisi kuitenkin tarjota myös elämyksellisyyttä ja tunnepitoisia elementtejä ja itselleni on vielä epäselvää, miten verkkopohjainen oppiminen niitä pystyy tuottamaan. Työelämälähtöisessä oppimisessa käytännöllisiin projekteihin ja hankkeisiin osallistumalla opiskelu tuottaa havaintojeni mukaan paljon sellaista useiden aistien kautta tapahtuvaa ”muistijälkeä”, mikä on myöhemmin palautettavissa ja muunnettavissa ammattitaidolliseksi osaamiseksi uudessa kontekstissa. Joskus voidaan puhua myös intuitiosta. Wenger (1999) tunnetaan sosiaalisen oppimisen teoriastaan ja käyttää nimitystä ”käytäntöyhteisö”, jossa yhteisön jäsenet oppivat yhteistyösuhteiden ja sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta toisiltaan.
  4. Elinikäinen oppiminen on alati jatkuvaa koulutusprosessia. MOOCien käyttöarvo on varmasti suuri siinä, että niitä voi tehdä joustavasti ajasta ja paikasta riippumatta ja niihin voidaan palata uudestaan elämäntilanteen mukaan. Omien havaintojeni mukaan aikuiset lähtevät mukaan organisoituun koulutukseen monesti ”elämän käännekohdissa”. Kun tietoisuus MOOCeista lisääntyy, ne voivat olla eräs matalan kynnyksen demokraattinen tapa osallistua jopa huippuyliopistojen tarjoamaan koulutukseen, myös ilman institutionaalisia sitoumuksia. Siten ne voivat tarjota uusia ammatillisia näkökulmia, mutta niitä voi käyttää myös vapaasti oman aikataulun mukaan

Kaiken kaikkiaan MOOCit osoittautuivat uudeksi käyttökelpoiseksi tavaksi suorittaa opintojaksoja kansalais- ja nuorisotyön koulutusohjelmassa. Opiskelijat voivat suorittaa niitä itseohjautuvasti, mutta tarvitsevat ohjausta erityisesti soveltuvien MOOC-kurssien valinnoissa.

Kirjallisuus

Mezirow, J. (1991). Transformative Dimensions of Adult Learning.

Wenger, Etienne (1999): Communities of Practice: Learning, Meaning and Identity