Ensikosketus MOOC-opintoihin

Ensimmäinen suorittamani Massive Open Online Course oli Irlantilaisen Alison -palveluntarjoajan kurssi Fundamentals of Marketing Your Business Online. Ensikosketuksen perusteella MOOC-opintojen hyvät puolet liittyvät opintojen joustavuuteen. Kursseja on tarjolla runsaasti, ja vaikka useimmille kursseille on luotu selkeä suoritusaikataulu, on opetukseen mahdollista hypätä mukaan kurssista riippuen muutamiakin viikkoja varsinaisen aloitusajankohdan jälkeen. Lisäksi tarjolla on avoimen aikataulun kursseja, kuten Fundamentals of Marketing Your Business, jonka opiskelija voi aloittaa milloin haluaa ja suorittaa parhaiten sopivalla aikataululla.

MOOC-opintojen aloitusta hankaloitti ylitsevuotava ja vaikeasti jäsennettävä määrä opetustarjontaa. Kurssien kuvaukset ovat varsin vapaamuotoisia, eikä useimpien palveluntarjoajien kuvauksista löydy kovinkaan tarkkoja määreitä esimerkiksi kurssin sisältämien opintojen laajuudesta. Kurssien kuvaukset harvoin antavat myöskään tarkkaa kuvaa kurssin sisältämistä aihealueista. Kuvausten ylimalkaisuus hankaloittaa juuri omiin tarpeisiin sopivan kurssin löytämistä.

Alisonin järjestelmään kirjautuminen onnistuu monin eri tavoin. Tarjolla on kirjautuminen Google-, Facebook-, LinkedIn-, Yahoo-, tai Windows Live -tilin avulla. Mahdollista on myös luoda käyttäjätunnus antamalla sähköpostiosoite ja salasana. Kokeilin kirjautumista onnistuneesti Google-tilillä, Facebook-login antoi virheviestin “App Not Setup: the developers of this app have not set up this app properly for Facebook Login.”

Muutamia suomalaisia toimijoita lukuun ottamatta MOOC-opintojen kielenä on englanti. Ainakin Fundamentals of Marketing Your Business -kurssin materiaalit ovat selkeää ja helposti seurattavaa kieltä, joten varsinaista kielimuuria MOOC-opintojen aloittamiseen ei muodostu. Ongelmia saattaa syntyä syväluotaavampien opintokokonaisuuksien yhteydessä, mutta “Fundamentals of…” -tyylisten kurssien sanasto pitäytyy mukavasti yleiskielen tasolla.

MOOCeja tarjoavat nykyään useat kansainvälistä toimintaa harjoittavat yliopistot. Lisäksi alalla on verkko-oppimiseen erikoistuneita pelkkiä MOOCeja tarjoavia yrityksiä, joiden rahoitus ilmeisesti perustuu osittain maksullisiin tutkintotodistuksiin, osittain mainostilan myyntiin. Alkukosketuksen perusteella MOOC-opintojen yhdistäminen korkeakouluopintoihin tuntuu ongelmalliselta nimenomaan opintojen sisällön ja laajuuden hahmottamisen näkökulmasta. Oppilaitokselle jää suuri vastuu perehtyä oppilaan valitsemien kurssien sisältöihin, jotta suoritettavan opintokokonaisuuden syvyys ja työmäärä pystyttäisiin arvioimaan järkevästi suhteessa esimerkiksi oppilaitoksen tarjoamaan kontaktiopetukseen.

Osakeyhtiömuotoisten ammattikorkeakouluorganisaatioiden näkökulmasta MOOC-opintojen hyväksyminen osaksi opintoja on epäilemättä houkuttelevaa, koska opiskelijoiden suorittamista opintopisteistä ei koidu organisaatiolle minkäänlaisia kuluja. Vastaan tuleekin lähinnä eettinen näkökulma. Pystyykö korkeakouluorganisaatio mitenkään seuraamaan ja kontrolloimaan opittuja asiasisältöjä, vai onko oleellista lähinnä kirjattavien opintopisteiden lukumäärä?

Kommentit on suljettu.

Ensikosketus MOOC-opintoihin

Ensimmäinen suorittamani Massive Open Online Course oli Irlantilaisen Alison -palveluntarjoajan kurssi Fundamentals of Marketing Your Business Online. Ensikosketuksen perusteella MOOC-opintojen hyvät puolet liittyvät opintojen joustavuuteen. Kursseja on tarjolla runsaasti, ja vaikka useimmille kursseille on luotu selkeä suoritusaikataulu, on opetukseen mahdollista hypätä mukaan kurssista riippuen muutamiakin viikkoja varsinaisen aloitusajankohdan jälkeen. Lisäksi tarjolla on avoimen aikataulun kursseja, kuten Fundamentals of Marketing Your Business, jonka opiskelija voi aloittaa milloin haluaa ja suorittaa parhaiten sopivalla aikataululla.

MOOC-opintojen aloitusta hankaloitti ylitsevuotava ja vaikeasti jäsennettävä määrä opetustarjontaa. Kurssien kuvaukset ovat varsin vapaamuotoisia, eikä useimpien palveluntarjoajien kuvauksista löydy kovinkaan tarkkoja määreitä esimerkiksi kurssin sisältämien opintojen laajuudesta. Kurssien kuvaukset harvoin antavat myöskään tarkkaa kuvaa kurssin sisältämistä aihealueista. Kuvausten ylimalkaisuus hankaloittaa juuri omiin tarpeisiin sopivan kurssin löytämistä.

Alisonin järjestelmään kirjautuminen onnistuu monin eri tavoin. Tarjolla on kirjautuminen Google-, Facebook-, LinkedIn-, Yahoo-, tai Windows Live -tilin avulla. Mahdollista on myös luoda käyttäjätunnus antamalla sähköpostiosoite ja salasana. Kokeilin kirjautumista onnistuneesti Google-tilillä, Facebook-login antoi virheviestin “App Not Setup: the developers of this app have not set up this app properly for Facebook Login.”

Muutamia suomalaisia toimijoita lukuun ottamatta MOOC-opintojen kielenä on englanti. Ainakin Fundamentals of Marketing Your Business -kurssin materiaalit ovat selkeää ja helposti seurattavaa kieltä, joten varsinaista kielimuuria MOOC-opintojen aloittamiseen ei muodostu. Ongelmia saattaa syntyä syväluotaavampien opintokokonaisuuksien yhteydessä, mutta “Fundamentals of…” -tyylisten kurssien sanasto pitäytyy mukavasti yleiskielen tasolla.

MOOCeja tarjoavat nykyään useat kansainvälistä toimintaa harjoittavat yliopistot. Lisäksi alalla on verkko-oppimiseen erikoistuneita pelkkiä MOOCeja tarjoavia yrityksiä, joiden rahoitus ilmeisesti perustuu osittain maksullisiin tutkintotodistuksiin, osittain mainostilan myyntiin. Alkukosketuksen perusteella MOOC-opintojen yhdistäminen korkeakouluopintoihin tuntuu ongelmalliselta nimenomaan opintojen sisällön ja laajuuden hahmottamisen näkökulmasta. Oppilaitokselle jää suuri vastuu perehtyä oppilaan valitsemien kurssien sisältöihin, jotta suoritettavan opintokokonaisuuden syvyys ja työmäärä pystyttäisiin arvioimaan järkevästi suhteessa esimerkiksi oppilaitoksen tarjoamaan kontaktiopetukseen.

Osakeyhtiömuotoisten ammattikorkeakouluorganisaatioiden näkökulmasta MOOC-opintojen hyväksyminen osaksi opintoja on epäilemättä houkuttelevaa, koska opiskelijoiden suorittamista opintopisteistä ei koidu organisaatiolle minkäänlaisia kuluja. Vastaan tuleekin lähinnä eettinen näkökulma. Pystyykö korkeakouluorganisaatio mitenkään seuraamaan ja kontrolloimaan opittuja asiasisältöjä, vai onko oleellista lähinnä kirjattavien opintopisteiden lukumäärä?