Ensikosketus MOOC-opintoihin

Ensimmäinen suorittamani Massive Open Online Course oli Alison nimisen palveluntarjoajan Fundamentals of Marketing Your Business Online -kurssi. MOOC-opinnot ainakin aluksi vaikuttavat joustavilta ja erillaisia kursseja ja kurssisisältöjä on tarjolla runsaasti. hyvä puoli on myös opintojen joustavuus: opintoja voi helposti tehdä omaan tahtiin silloin kun se itselle sopii ja kurssin voi usein aloittaa ja lopettaa myös silloin kun se itselle sopii.

MOOC-opintojen huonot puolet liittyivät enimmäkseen siihen mistä löytää itselle oikeanlainen kurssi jonka opetus-sisältö parhaiten vastaisi etsimääni. Myöskään kurssien laadusta on vaikea tietää kokeilematta ensin kurssia vähän aikaa. Valitsin oman kurssini helposti ymmärrettän ja miellyttävän suoraviivaisen kurssiesittelyn takia. Toistaiseksi olen ollut tyytyväinen kurssin tarjoamaan sisältöön.

Alisonin järjestelmään kirjautuminen oli helppoa ja onnistuu monin tavoin. Kirjautuminen onnistuu esim. Google-, Facebook-, LinkedIn-, Yahoo-, tai Windows Live -tilin avulla. Voit myös myös luoda käyttäjätunnuksen antamalla sähköpostiosoiteen ja salasanan. Itse käytin kirjautumiseen Google-tililä.

Fundamentals of Marketing Your Business -kurssin kielenä on Englanti. Materiaalit ovat selkeitä eivätkä videoilla puhuvat ihmiset puhu liian nopeasti tai vaikeaa kieltä käyttäen. teen töitä ja luen itse paljon englanniksi joten suurempaa ongelmaa ei kielen kanssa ole tullut vastaan. Ainakaan vielä.

MOOC-opintojen lisääminen osaksi korkeakouluopintoja on hieman ongelmallista koska mitään standardia opintojen laajuudesta ei tunnu olevan. Myöskin opintosisällöille olisi hyvä olla jonkunäköinen standardi. Tämä osaltaan sysää vastuun MOOC-kurssien hyväksymisestä ammattikorkekoulu tai yliopisto opintoihin oppilaitokselle itselleen.

Alison.com käyttökokemuksia

Alisonin palvelussa MOOCien suorittaminen onnistui teknisestä näkökulmasta pienten alkuhankaluuksien jälkeen hyvin. Opetusmateriaalina toimivat videot latautuvat hyvin ja ovat tekniseltä toteutukseltaan riittävän tasokkaita.

Kurssia aloittaessani hankaluuksia aiheutti selainvalinta. Kirjauduin palveluun aluksi Safari-selaimella, mutta varsinaisen kurssin videoita ei Safarilla päässyt katsomaan. Selain ohjautui videolinkkiä avatessa syystä tai toisesta aina takaisin kurssin aloitussivulle.

Seuraava selainkokeilu oli Google Chrome. Videoita pääsi kyllä katsomaan Chromella, mutta jostakin syystä en saanut Chromen block pop-up -toimintoa toimimaan Alisonin palvelussa oikein. Käytännössä jokainen klikkaus minne tahansa sivustolla aiheutti aina joko uuden selainikkunan aukeamisen, ponnahdusikkunamainoksen ilmestymisen, tai parhaassa tapauksessa molemmat. Efekti oli todella ärsyttävä.

Safarin ja Chromen pettymysten jälkeen vaihdoin Firefoxiin. Firefoxilla palvelu toimikin kuin ajatus, ei tietoakaan pop-upeista tai sivuston navigaation toimintaongelmista.

Alisonin sivuston omien tietojen hallinta perustuu My Account -nimellä kulkevaan varsin perusmalliseen valikkoon, josta kuitenkin löytyy kaikki tarvittava. Valikosta löytyy käyttäjätietojen lisäksi lista suoritetuista ja kesken olevista kursseista, sekä vaihtoehdot oman käyttäjätilin päivittämisestä maksulliseen versioon, joka poistaa näkyvistä sivustolla vahvasti esillä olevat kaupalliset tiedotteet. 30€ poistaa mainokset opetusvideoiden alusta, 75€ hoitaa myös sivuston mainosbannerit näkymättömiin. Molemmat maksut pitävät tilin mainoksettomana vuoden ajan.

Toinen sivuston maksullinen palvelu on kurssitodistukset. Mikäli et kurssin suorittamisen jälkeen halua tyytyä esittelemään kurssitodistustasi sivuston käyttäjäprofiilista, voit tilata Alisonilta paperisen version hintaan 27€, tai kehystetyn mallin hintaan 37€. Tarjolla on myös kurssitodistus printattavana pdf-tiedostona hintaan 21€.

MOOC opetusmetodina tuntui toimivalta varsinkin oppisisältöjen ollessa varsin nettikeskeisiä. Oma opiskeluni liittyi verkkoviestintään ja markkinointiin, ja olikin näppärää kuunnella opetusta yhdessä selain tabissa, ja pitää samalla toisella selaimella tai tabeilla auki käsiteltäviin asioihin liittyviä sivustoja.

Alisonissa opiskelu on tekniseltä vaativuudeltaan varsin matalan kynnyksen toimintaa. Opetusvideot avautuvat selainikkunaan, samoin tehtävien dialogityylinen monivalintaikkuna. Kunhan selainvalinta on oikea ja asetukset kohdallaan, ei homman pitäisi olla juurikaan Youtube-videon etsimistä ja katsomista haastavampaa.

Käyttöalustoina testasin läppäriä ja tablettia, molemmilla homma toimi mukavasti. Kännykällä en tullut palvelua testanneeksi, mutta kuvittelisin ainakin opetusvideoiden katselemisen onnistuvan periaatteessa älypuhelimellakin ihan mukavasti. Kuulokkeet lienevät ainoa tarvittava lisävaruste jos ideana on ottaa kännykkäopiskelulla hyöty irti vaikkapa bussi-, tai junamatkasta.

MOOC-palvelun käytettävyys – Alison

Ensimmäinen suorittamani Massive Open Online Course oli Alison nimisen palveluntarjoajan, Fundamentals of Marketing Your Business Online -kurssi. Kurssi etenee hyvin suoraviivaisesti: Avaat selaimellasi kurssin etusivun ja kun olet kansonut sillä olevat videot ja lukenut sekä ladannut sillä olevat materiaalit klikkaat sivun alalaidasta itsesi kursin seuraavalle sivulle. Ensin käydään läpi kasa ohjeita ja neuvoja joiden avulla MOOC-opinnoista saa enemmän irti.

Jokaisella sivalla on myös mahdollisuus keskusteluun kurssin aiheesta ja kurssin vetäjät kehottavatkin opiskelijaa kommentoimaan, tai ainakin lukemaan muille opiskelijoille aiheesta syntyneitä ajatuksia. Olennainen osa tämän kurssin oppimisesta tapahtuukin muiden kanssa asiasta keskustellessa koska mitään konsensusta digitaalisesta markkinoinnista ei ole olemassa.

Allison tarjoajan Fundamentals of Marketing Your Business Online -kurssista on mahdollista saada maksullinen “kaunis” sertifikaatti joka todentaa että olet käynyt kyseisen kurssin. Muita maksullisia ominaisuuksia ei ainakaan vielä ole tullut vastaan.

Parasta mielestäni kurssilla toistaiseksi on ollut interaktio muiden opiskelijoiden kanssa ja heidän mielipitettensä ymmärtäminen. Kurssin materiaaleissa selvästi esitetään erillaisia näkemyksiä ja provosoidaan kiivasta ja usein hedelmällistä keskustelua.

Kyseisen MOOCin suorittamiseen ei vaadita kuin kurssin materiaalien läpikäyminen ja lukeminen. Helpointa materiaalien läpikäyminen on teitokoneen selainta tai tablettia (en itse omista moista) käyttäen, mutta luin jonkun verran materiaaleista myös älypuhelimella. Puhelimen käyttö ei kuitenkaan tuntunut kovin helpolta vaikka sivun mobiiliversioon oli ainakin näkemäni perusteella jonkun verran panostettu. syynä mobiiliversion vaikeuteen oli ainakin minulle näytön koko.

Future Learningin tekniset ominaisuudet

Heti alkuun on hyvä mainita, että olen teknisiltä taidoiltani varsin alkeellisella tasolla. Tästä syystä olen ehkäpä oivallinen henkilö testaamaan verkkokurssien teknisiä ominaisuuksia – jos minä osaan käyttää niitä, osaa kuka tahansa muukin.

Future Learning -sivuston Digital Marketing -kurssi oli teknisesti erittäin helppokäyttöinen. Sivulle kirjautumisen jälkeen kaikkeen kurssin suorittamiseen liittyvään oli selkeä ohjeistus. Kurssi eteni loogisesti teemasta ja viikosta toiseen. Aina yhden teeman loputtua sen sai itse merkitä valmiiksi ja siirtyä seuraavaan.

Lähes jokaiseen teemaan liittyi videoklippi, jotka ainakin minun kohdallani toimivat aina moitteettomasti. Videoon oli mahdollista lisätä myös englanninkielinen tekstitys, joka helpotti keskustelun seuraamista. Yhteisiä keskusteluja oli myös helppo kommentoida.

Kurssille osallistuminen oli ilmaista, mutta todistuksen halutessaan siitä täytyi maksaa jotakin. Suoritin kurssia vain tietokoneen välityksellä, joten en tiedä sen toimivuudesta muiden päätelaitteiden kautta.

Mielestäni Future Learningin toteutustapa tuki hyvin oppimista. Teemoja käsiteltiin riittävän lyhyissä pätkissä, joten onnistumisen kokemuksia tuli nopeasti ja usein. Videoklipit oli tehty rennolla otteella ja niiden aiheet sekä ihmiset olivat mielenkiintoisia. Opettajien itsestään kuvaamat videot kurssin varrella antoivat tuntumaa siitä, että kurssia suoritettiin yhdessä, vaikka olimmekin kaikki eri puolilla maailmaa.

Ensikosketus verkkokurssien maailmaan

Halusin suorittaa verkkokurssin liittyen markkinointiin ja sosiaaliseen mediaan, koska teen parhaillaan opinnäytetyötäni, joka liittyy näihin aihealueisiin. Opintojakson alussa saimme paljon erilaisia vaihtoehtoja palvelujen tarjoajista sekä mahdollisista suoritettavista verkko-opinnoista. Kurssien vertailu ja valitseminen oli vaikeaa, koska minulla ei ollut aiempaa kokemusta MOOC-opiskelusta ja tarjontaa oli paljon. Lopulta päädyin FutureLearning -sivuston SouthHamptonin yliopiston tuottamaan kurssiin Digital Marketing. Valintaani vaikutti paljon se, että taustalla oleva yliopisto antoi kurssille tietynlaista uskottavuutta.

FutureLearning -sivustolle pääsi rekisteröitymään syöttämällä sähköpostiosoitteen ja salasanan. Rekisteröitymisen jälkeen kurssille ilmoittautuminen ja sen aloittaminen oli helppoa. Rekisteröityä olisi voinut myös esimerkiksi Facebookin välityksellä. Vaikka kurssi oli jo alkanut siinä vaiheessa kun ilmoittauduin, siitä ei ollut haittaa. Kurssi oli mahdollista suorittaa omaan tahtiin.

Kurssin alussa oli paljon tietoa sen suorittamiseen sekä sisältöön liittyen. Erityisesti painotettiin sitä, että kaikkien osallistujien olisi suositeltavaa osallistua aktiivisesti yhteiseen keskusteluun käsiteltävistä teemoista. Muiden näkemysten lukemista ja kommentoimista painotettiin tärkeänä osana kurssin sisältöä ja oppimisprosessia. Aluksi piti myös esitellä itsensä ja paikantaa oma sijainti virtuaaliseen maailmankarttaan. Kurssille osallistui yli tuhat ihmistä, jotka sijoittuivat ympäri maapalloa. Se toi kurssiin aivan omanlaisensa ulottuvuuden ja teki keskusteluista erityisen mielenkiintoisia.

Alussa esiteltiin kurssin sisällön kannalta olennaiset käsitteet, mikä oli mielestäni hyvä asia. Kurssin suorittaminen englanniksi ei ollut vaikeaa, koska markkinointiin ja sosiaaliseen mediaan liittyvä sanasto on minulle työn kautta tuttua. Kurssilla käytetty englanti oli selkeää ja riittävän yksinkertaista sekä selvästi mietitty globaalille osallistujajoukolle sopivaksi.

Media Varhaiskasvatustyössä MOOC Laurea amk

Aivan ensimmäinen fiilis MOOCista oli innostus, ihailu ja ahaa – että näinkin voi suorittaa opintoja. Ja oikeastaan se on säilynyt läpi MOOC jaksoni.

Mutta minusta oli haastavaa löytää sopiva MOOC. Mistä ylipäänsä löytää MOOC kurssit? Mistä esittelystä saa kuvan, mikä kertoo mitä kurssi antaa? Ja ensi tutustumisen aikana mietin monta kertaa miten tämä sopii Suomeen, suomalaiseen yhteiskuntaan. Kunnes kuulin vinkin, missä oli tarjolla suomenkielinen MOOC kurssi Laurea amk palvelun kautta. Olisi ollut todella kiinnostavaa kyllä valita myös englanninkielinen kurssi, mutta täytyy myöntää, että suomenkielisessä oli aivan riittävästi tehtävää.

Valitsin siis kurssikseni suomenkielellä suoritettavan media varhaiskasvatuksessa, 5op.

Kurssi jakautuu viiteen osioon, jotka kukin kattavat yhden opintopisteen.

Media ja mediakasvatus

Median vaikutus

Mediataidot

Mediapedagogiikka

Mediakasvatuskumppanuus

Kurssille rekisteröinti oli helppoa. Lähetin vastaavalle opettajalle sähköpostin. Palvelu oli mitä ilmeisimmin tehty varta vasten Laurealle. Hän vastasi siihen heti, sain linkin mitä kautta kävin rekisteröitymässä kurssille. Ja ensi töikseni sain kirjoittaa esittäytymisen. Kurssin esittelysivusto oli kattava, syntyi varsin realistinen kuva sisällöstä, työtavoista, arvosteluperusteista ja työrytmistä.

En ole ihan varma, kuinka monta kurssilaista oli samaan aikaan suorittamassa tehtäviä, ehkä kymmenkunta. Keskustelu koulutusalustassa oli vähäistä, verkkaista ja ei juurikaan kommentointia toisille. Suuri syy tähän saattoi olla juurikin suorittamisen eriaikaisuus eli ihmiset tekivät tehtäviä omaan tahtiinsa.

Työmäärä oli aivan riittävä näin suomenkielisessä kurssissakin. Kauhulla ajatteln näin jälkeenpäin, että jos kieli olisi olut jotain muuta, aikaa olisi mennyt hirmuisesti enemmän. Aloitin kurssin puolitoista viikkoa muiden jälkeen ja oli todella haastavaa pyrkiä muiden tahtiin. Tehtäviä oli sitä myöden paljon, että 2h päivässäkään ei tahtonut riittää. Kurssin materiaalit on rakennettu hienosti. Oli erittäin paljon hyviä haastattelu videoita. Paljon tutkimustietoa, hyvin monia eri lähteitä pdf tiedostoina, paljon viittauksia käydä tutustumassa eri toimijoiden kuten seurakunnat, MLL, VERKE, mediakasvatusseura jne verkkosivuille eri aineistoihin ja jopa peleihin. Loppua kohden tehtävät kasvoivat jo haastatteluihin (lasten), kokonaisten media varhaiskasvatustyössä toimintahetkien suunnitteluun yms. Suorittaminen alkoi hidastumaan, koska tehtävänanto oli niin laaja. Tässä kohtaa tehtävät alkoivat myös mennä ohitse omasta mukavuusalueesta, koska en ole varhaiskasvatuksen opiskelija. Eli substanssipohja oli tuntematon. Siinä syntyi hankaluuksia miettiä miten tästä nyt kirjaat mitään.

Kurssiaineisto avautui etenemistahdissa. Ensinnäkin verkkosivulla oli täppä ruutuun kohta, jonka ruksimalla ilmoitti opettajalle, että tehtävä on suoritettu. Kun jakso oli käyty ja seuraava viikko alkoi, tuli sähköpostiin erikseen ilmoitus uudesta aineistosta ja tervehdys opettajalta. Tehokasta muistuttamista. Ja aivan lopussa tuli vielä ohjeet opintojakson paketointiin eli tehtävien palauttamiseen.

Tämä Laurean palvelu oli hyvin paketoitu kurssi. Tarkoitus oli osallistua myös seuraaville kursseille, mediakasvatus nuorisotyössä ja mediakasvatus vanhustyössä.

moocMOOC 2MOOC 3

Ensikosketus MOOC-opintoihin

Ensimmäinen suorittamani Massive Open Online Course oli Irlantilaisen Alison -palveluntarjoajan kurssi Fundamentals of Marketing Your Business Online. Ensikosketuksen perusteella MOOC-opintojen hyvät puolet liittyvät opintojen joustavuuteen. Kursseja on tarjolla runsaasti, ja vaikka useimmille kursseille on luotu selkeä suoritusaikataulu, on opetukseen mahdollista hypätä mukaan kurssista riippuen muutamiakin viikkoja varsinaisen aloitusajankohdan jälkeen. Lisäksi tarjolla on avoimen aikataulun kursseja, kuten Fundamentals of Marketing Your Business, jonka opiskelija voi aloittaa milloin haluaa ja suorittaa parhaiten sopivalla aikataululla.

MOOC-opintojen aloitusta hankaloitti ylitsevuotava ja vaikeasti jäsennettävä määrä opetustarjontaa. Kurssien kuvaukset ovat varsin vapaamuotoisia, eikä useimpien palveluntarjoajien kuvauksista löydy kovinkaan tarkkoja määreitä esimerkiksi kurssin sisältämien opintojen laajuudesta. Kurssien kuvaukset harvoin antavat myöskään tarkkaa kuvaa kurssin sisältämistä aihealueista. Kuvausten ylimalkaisuus hankaloittaa juuri omiin tarpeisiin sopivan kurssin löytämistä.

Alisonin järjestelmään kirjautuminen onnistuu monin eri tavoin. Tarjolla on kirjautuminen Google-, Facebook-, LinkedIn-, Yahoo-, tai Windows Live -tilin avulla. Mahdollista on myös luoda käyttäjätunnus antamalla sähköpostiosoite ja salasana. Kokeilin kirjautumista onnistuneesti Google-tilillä, Facebook-login antoi virheviestin “App Not Setup: the developers of this app have not set up this app properly for Facebook Login.”

Muutamia suomalaisia toimijoita lukuun ottamatta MOOC-opintojen kielenä on englanti. Ainakin Fundamentals of Marketing Your Business -kurssin materiaalit ovat selkeää ja helposti seurattavaa kieltä, joten varsinaista kielimuuria MOOC-opintojen aloittamiseen ei muodostu. Ongelmia saattaa syntyä syväluotaavampien opintokokonaisuuksien yhteydessä, mutta “Fundamentals of…” -tyylisten kurssien sanasto pitäytyy mukavasti yleiskielen tasolla.

MOOCeja tarjoavat nykyään useat kansainvälistä toimintaa harjoittavat yliopistot. Lisäksi alalla on verkko-oppimiseen erikoistuneita pelkkiä MOOCeja tarjoavia yrityksiä, joiden rahoitus ilmeisesti perustuu osittain maksullisiin tutkintotodistuksiin, osittain mainostilan myyntiin. Alkukosketuksen perusteella MOOC-opintojen yhdistäminen korkeakouluopintoihin tuntuu ongelmalliselta nimenomaan opintojen sisällön ja laajuuden hahmottamisen näkökulmasta. Oppilaitokselle jää suuri vastuu perehtyä oppilaan valitsemien kurssien sisältöihin, jotta suoritettavan opintokokonaisuuden syvyys ja työmäärä pystyttäisiin arvioimaan järkevästi suhteessa esimerkiksi oppilaitoksen tarjoamaan kontaktiopetukseen.

Osakeyhtiömuotoisten ammattikorkeakouluorganisaatioiden näkökulmasta MOOC-opintojen hyväksyminen osaksi opintoja on epäilemättä houkuttelevaa, koska opiskelijoiden suorittamista opintopisteistä ei koidu organisaatiolle minkäänlaisia kuluja. Vastaan tuleekin lähinnä eettinen näkökulma. Pystyykö korkeakouluorganisaatio mitenkään seuraamaan ja kontrolloimaan opittuja asiasisältöjä, vai onko oleellista lähinnä kirjattavien opintopisteiden lukumäärä?

Alkutunnelmia

Olen tehnyt jonkin matkaa futurelearnin digital marketing -kurssia (https://www.futurelearn.com/courses/digital-marketing/). Suoritan mooceja ja ylipäänsä mitään verkkokursseja ensimmäistä kertaa. Homma on vaikuttanut varsin selkeältä. Englanniksi opiskeleminen ei ole ollut ongelma enkä sitä etukäteen olettanutkaan. Kurssin sisältö on toistaiseksi jäänyt mielestäni hieman laihahkoksi mutta toisaalta matkaa sen loppuun on vielä. Ainoa kohtaamani ongelma on ollut se, että opinto-, työ- ja perhekiireiden takia on ollut vähän huonosti aikaa paneutua tähän. Tämän tyyppisestä kurssista ei nimittäin mielestäni saa oikein mitään irti ellei todella keskity pohtimaan käsiteltyjä aiheita. Itselläni tuppaa valitettavasti käymään niin, että silloin kun on paljon eri asioita meneillään, tämäntyyppiseen asiaan keskittyminen herpaantuu, ajatukset alkavat lentää omia polkujaan ja oppimistulos saattaa jäädä vähän heikoksi.

Verke on Tour-koulutus: Verkkonuorisotyön välineitä oppimassa

Olin Verke On Tourin kahden päivän koulutuksessa Helsingissä 29.-30.10.2014.  Näiden kahden päivän aikana sain kuulla laajasti erilaista asiaa verkkonuorisotyöhön liittyen. Ensimmäisenä päivänä sain tietoa sosiaalisesta mediasta, digitaalisista peleistä, Internet-meemeistä ja Bronyistä. Toisena päivänä kuulimme vielä aiheista: nuoret ja somekulttuuri, sosiaalisen median välineet ja ympäristöt sekä digitaalisuus osana yhdessä tekemistä. Toisena päivänä meillä oli myös workshopit, joista osallistuin “Blogien nuorisotyöllinen käyttö”- sekä “Tee se itse -kulttuuri ja digitaaliset käsityötaidot” -työpajoihin.

Verke verkkonuorisotyö

 

Bronyt tuovat nuorille miehille iloa elämään

Minulle jäi mieleen luennoista erityisesti Bronyt, jotka ovat My Little Pony TV-sarjan ja lelujen miesfaneja. Minusta oli mielenkiintoista kuulla kuinka miehet olivat löytäneet iloa ja hyväksyntää elämäänsä My Little Pony -sarjan katsomisen kautta, ja sen jälkeen Brony-yhteisöstä. Vaikka ajatus aikuisista miehistä leikkimässä poneilla on hieman huvittava, niin minusta keskustelun aiheena se, että osa miehistä ei halua eikä kykene täyttämään niin sanotun miehisyyden vaatimuksia on mielenkiintoinen.

Luennoitsija Mikko Hautakangas oli tehnyt Bronyistä tutkimusta, ja kertoi asiasta mielenkiintoisesti ja positiivisesti. Minusta oli surullista, että monet miehet kokevat maskuliinisen kulttuurin ahtaaksi ja ahdistavaksi, ja minun oli kyllä helppo samaistua siihen, vaikka en itse poneista olekaan vielä innostunut. Kivaa oli kuulla, että nämä miehet olivat löytäneet yhteisön, jossa he viihtyvät ja josta saavat uutta iloa elämäänsä. Samalla mielessäni kävi, että olisi tärkeää, jos maskuliinisuuden kulttuurin ahtautta voisi muuttaa tulevaisuudessa. Ehkä sitten useampi nuori mies voisi tuntea kuuluvansa joukkoon.

Bronyt

 

Oivalluksia ja hullua luovuutta “Tee se itse”-kulttuurista

Toinen aihe mistä olin itse erityisen kiinnostunut oli Mikko Laajolan esitys “Digitaalisuus osana yhdessä tekemistä”. Oli jännää kuunnella, kun Laajola kertoi kuinka hän oli aina ollut kiinnostunut tutkimaan mitä laitteiden sisällä on, ja sitä kautta kiinnostui hakkeri-kulttuurista. Hakkeri-kulttuurin hän sanoi olevan sitä, kun halutaan tutkia jonkun välineen tai elektronisen ympäristön mahdollisuuksia ja kehittää niitä. Se on kulttuuria, jossa pyritään menemään pidemmälle, kuin niin sanotut säännöt sallivat. Eli siinä tutkitaan ja pyritään venyttämään systeemien mahdollisuuksia. Hän kertoi myös mielenkiintoisesti siitä, miten itse voi rakentaa ja korjata elektroniikkaa ja muuta tavaraa. Hän kertoi käyvänsä itse usein roskalavoilla, ja noukkivansa sieltä pois heitettyä kamaa, ja korjaavan niitä työpajassaan.

Hänen workshopissaan juttelimme vielä lisää niistä mahdollisuuksista mitä vaikka nuorten kanssa voi tehdä tässä “Tee se itse”-kulttuurissa ja digitaalisten käsityötaitojen maailmassa. Laajolan esitys linkittyi verkkonuorisotyöhön siten, että siinä toimitaan elektroniikan maailmassa nuorten kanssa, mutta opetetaan nuorille luovuutta käyttämään laitteita uudella tavalla. “Tee se itse”-kulttuurin avulla voi opettaa nuoria rakentamaan vaikka oman pienen pelikonsolin ja oppimaan miten tietokone toimii.

Hän esitti myös elektroniikkaan liittymättömiä ideoita, joita voisi toteuttaa nuorten kanssa “Tee se itse”-kulttuurin periaattein.. Yksi oli haarniskojen ja aseiden tekeminen pahvilaatikoista, joilla voi käydä leikkimielisiä taisteluita. Taisteluissa viimeinen, jonka haarniska on vielä jotenkuten ehjä ja päällä, voittaa. Hän näytti myös kuvia pyöristä, joita ihmiset olivat tuunanneet työpajoissa. Pyöriä oli tuunattu niin, että polkupyörän runkoa oli jatkettu ylöspäin todella korkealle, jolloin pyöräilijä istuu satulalla muutaman metrin korkeudessa.

Tällainen Tee se itse -meininki on mielestäni tärkeää erityisesti nuorille, joille on tärkeintä pitää hauskaa ja saada vapaus tehdä pähkähulluja juttuja. Mitä pähkähullumpi idea sitä enemmän kiinnostusta. Lisäksi kierrätyksen aspekti, mikä on läsnä roskalavameiningissä on tärkeä näkökulma. Vaihtoehtoja on opittava, kun kulutusyhteiskunta tuottaa turhaa krääsää ja kaikki heitetään pois nopeasti.

 

Voiko pelaaminen olla myös hyvästä?

Ansku Marjeta kertoi esityksessään digitaalisista peleistä nuorisotyössä. Hän kertoi Nuorten toimintakeskus Hapen Pelitalon toiminnasta. Hänen viestinsä nuorisotyöntekijöille oli, että pelaaminen ei ole aina pahasta, vaan se voi olla myös hyvin sosiaalinen ja itsetuntoa vahvistava asia nuoren elämässä. Hän näki ongelmallisena sen, että vanhemmat ja nuorisotyötekijät usein suhtautuvat peleihin ja pelaamiseen negatiivisesti. Jos nuori on innostunut ja kiinnostunut pelaamisesta, niin silloin ei auta, että vanhempien ainoa suhtautuminen siihen on rajoittaa sitä ajallisesti, ja olla kiinnostumatta lapsensa pelaamisesta.

Jollekin nuorelle pelaaminen voi olla tärkeä tapa rentoutua ja olla jossain hyvä. Voihan olla, että nuorella on huono itsetunto ja vaikeuksia koulussa tai sosiaalisissa piireissä, mutta hän saattaa olla pelaamisessa todella hyvä. Silloin hänen Marjetan mukaan pitäsi saada hyvää palautetta pelaamisestaan, eikä vain tulla torutuksi kommenteilla kuten “voisit tehdä jotain järkevämpääkin”.

Ansku Marjeta kertoi, että Pelitalolla on syntynyt nuorille mahtavia kokemuksia, kun nuoret ovat yhdessä pelanneet samassa tilassa. Pelaamisessa tarvitsee paljon erilaisia taitoja, kuten stratega- ja koordinaatiotaitoja. Pelaamisesta voi olla myös paljonkin hyötyä erilaisten taitojen oppimiseksi.Lisäksi näissä sosiaalisissa peleissä huonon itsetunnon omaava nuori voi hyvillä pelitaidoillaan tulla hyväksytyksi muun porukan silmissä.

Ansku Marjeta muistutti myös, että vaikka First Person Shooter -pelit esimerkiksi ovat väkivaltaisia ampumisen ja tappamisen vuoksi, niin kyseisten pelien idea on ennemminkin nopea reagointi, tarkat strategiat sekä tiimityöskentely. Eli kaiken kaikkiaan pelaamisen voisi myös nähdä positiivisena sisältönä nuorten elämässä. Toki hän myös mainitsi, että pelaamiseen tulee puuttua, jos vaikuttaa, että nuoren muu elämä kärsii pelaamisesta, hän on addiktoitunut ja ikään kuin pakenee elämää pelaamiseen.

VERKE pelitalo munstadi

 

Nuorten viestiminen siirtyy pois Facebookista

Marcus Lundqvistin ja Jarno Alastalon esitykset liityivät molemmat nuorten sosiaalisen median käyttöön. Koulutuksessa oli siis paljon asiaa nykyhetken kuumasta aiheesta eli sosiaalisesta mediasta. Lundqvist kertoi, että erilaiset sosiaalisen median palvelut ovat nykyään erikoistuneet vain yhteen toimintoon, jota palvelulla voi toteuttaa. Enää ei pyritä sisällyttämään useita ominaisuuksia yhteen palveluun. Snapchat-pikaviestinpalvelun idea esimerkiksi on vain muutamaksi sekunniksi kaverille katsottavaksi tarkoitetut kuvat. Tämän jälkeen kuva poistuu automaattisesti.

Nuoret ovat siirtyneet käyttämään Snapchatin ja What’s App:in kaltaisia pikaviestinpalveluita ja suurin osa viestinnästä käydään nykyisin Facebookin ulkopuolella. Facebookissa ovat myös nuorten vanhemmat ja nuorisotyöntekijät, mikä tekee sen, että Facebookiin ei julkaista niin vapaasti ja innokkaasti. Nuoret eivät halua viestiä henkilökohtaisimpia ajatuksiaan palveluun, josta julkaisu välittyisi myös  vanhemmille. Rennommat ja aidommat viestit sekä julkaisut menevät kaveriporukalle Snapchatiin tai What’s Appiin esimerkiksi.

Marcus Lundqvist sanoi myös, että sosiaalisen median viestiminen on siirtymässä Facebookin suuresta yleisöstä ja kaveriryhmästä pienempiin ryhmiin Facebook-nuorisotyön “ulottumattomiin”. Sosiaalisen median tulevaisuutta ovat pienemmät ryhmät, joihin viestitään vapaammin, jolloin virallisempi viestintä jää Facebookiin. Siksi on hyvä muistaa, että nuorisotyöntekijälle ei riitä, että hän olisi Facebookissa ja sitä kautta ajattelisi olevansa tietoinen nuorten elämästä sosiaalisen mediassa. Eli on opittava käyttämään näitä muita applikaatioita ja viestimiä, joiden kautta on mahdollista tavoittaa nuoria nykypäivänä.

 

Kriittinen näkökulma jäi koulutuksessa vähäiseksi

Kaiken kaikkiaan koulutus oli minulle mielenkiintoinen kokemus. Toisaalta myös jonkinlainen kriittisyys myös pelaamista ja sosiaalista mediaa kohtaan olisi ollut paikallaan. Nyt luennoitsijat puhuivat erilaisista sosiaalisen median ilmiöistä hyvin optimistiseen sävyyn ja esittelivät erilaisia applikaatioita aika innokkaasti. En ole varma, onko innokas hyppääminen aina uusiin internet-trendeihin pelkästään hyvä asia. Älypuhelimesi ja sen sisältämä sosiaalinen ja muu media tekee ihmisistä tutkimusten mukaan myös tyytymättömämpiä (Hayes 2014).

Olisi mielenkiintoista kuulla vaikka, että miten sosiaalisen median käytön ja pelaamisen lisääntyminen on vaikuttanut nuorten mielenterveyteen. Ihmiselle luontainen itsensä muihin vertaileminen aiheuttaa tutkimusten mukaan ahdistusta, kun nykyään voit älypuhelimesi median avulla nähdä päivittäin kuinka ihmisillä “menee paremmin kuin sinulla” (Hayes 2014). Eli ehkä olisin kaivannut myös tätä näkökulmaa koulutukseen. Mutta ei se tarkoita sitä, ettei sosiaalinen media tai pelaaminen tämän lisäksi voisi olla myös positiivisia asioita. Nyt vain saimme kuulla koulutuksessa yllin kyllin positiivista suhtautumista kaikkiin trendeihin.

 

Koulutustallenteita:

Verke On Tour 29.10.2014, Helsinki osa 1 -video: https://www.youtube.com/watch?v=iAqvpN-0ZyI

Verke On Tour 30.10.2014, Helsinki osa 2 -video: https://www.youtube.com/watch?v=sFkm5Q-Ofyw

 

Lähteet:

Steven C. Hayes 2.9.2014, Psychology Today: http://www.psychologytoday.com/blog/get-out-your-mind/201409/the-unexpected-way-new-technology-makes-us-unhappy

Alkutunnelmat

Aloitin noin kuukausi sitten MOOC-kurssin. Halusin suorittaa kursseja, jotka liittyivät markkinointiin ja sitä varten piti surffailla eri palveluntarjoajien valikoimia. Lähdin ensimmäiseksi suorittamaan Alisonin Introduction to Marketing kurssin, joka oli lyhyt ja hyödyllinen. Se auttoi myös hahmottamaan etäopetuksen rajattomista mahdollisuuksista.


Päätin myös kokeilla Courseran tarjoamia kursseja, jotka liittyivät markkinointiin. Huomasin heidän tarjonnan olevan laajemmat, sivut olivat käyttäjäystävällisempiä sekä helppokäyttöisemmät. Heillä on tarjolla sekä lyhyitä, että hieman pidempiä kursseja.

Parasta Moccissa on se, että voit opiskella juuri silloin kuin sinulle sopii!